Loppurukous ja meditaatio
Me palvomme sinua, Jeesus Kristus, ja kiitämme sinua,
koska pyhän ristisi kautta olet lunastanut maailman.
Auta meitä, Herra, sinua seuraamaan,
ja opeta meitä kantamaan ristiämme.
Kunnia sinulle, kuoleman Voittaja.
Pelasta meidät, Kristus, Vapahtajamme.
Isä meidän, joka olet taivaissa.
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille anteeksi velkamme,
niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme.
Äläkä saata meitä kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.
Terve, Maria, armoitettu, Herran sinun kanssasi. Siunattu sinä naisten joukossa ja siunattu kohtusi hedelmä Jeesus. Pyhä Maria, jumalan äiti, rukoile meidän syntisten puolesta nyt ja koulemamme hetkenä. Aamen.
Kunnia Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle, niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
Evankeliumi vakuuttaa moneen otteeseen, että Jumala rakastaa meitä, mutta se ei lupa meille maallista paratiisia eikä opeta, että Jumalan rakkaus varjelisi meidät ristin kantamiselta. Evankeliumeista näkyy pikemminkin, että sen, jota Jumalan rakkaus on koskettanut, pitää myös kantaa tämän rakkauden ristiä. Se näki selvimmin Jeesuksen omassa elämässä. Taivallinen Isä oli mielistynyt häneen, ja tämän rakkauden valtaamana Jeesuksen piti kärsiä loppuun asti. Myös Maria, Jumalan armoitettu, sai ja otti vastaan palvelijattaren tehtävän, joka toi mukanaan kärsimyken miekan. Sen sijaan opetuslapset, joita Jeesus kutsui ystävikseen, saivat tehtävän palvella häntä kuolemaansa saakka: Myös kirkon pyhimyskalenterissa muistamme päivittäin kristittyjä, jotka uskonsa johtamina ovan antaneet elämänsä lähimmäistensä palvelukseen.
Jokainen kristitty kantaa myös olemisena ristiä. Joka haluaa seurata Kristusta, hänen on otettava ristinsä vastaan. Kasteessa ihminen saa lahjaksi Jumalan rakkauden aarteen. Samalla hän saa tehtäväkseen jakaa tämän aarten toisten kanssa eli olla Jumalan rakkauden palvelija ja rakastaa lähimmäisiään niin kuin Kristus on meitä rakastanut. Ei kristitty elä vain itselleen, vaan aina myös toisille. Hän ajattelee pikemminkin lähimmäistensä hyvää kuin nomaa hyötyä. Siihen sisältyy siis uhrautuminen, itsensä alttiiksi antaminen, Kristukseen seurassa lähimmäisten puolesta.
Tämä risti ei välttämättä ole raskas- ”Tulkaa minun luokseni… minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt”, sanoi Jeesus. Se on mahdollista, kun joku uskossa oppii tuntemaan Jumalan rakkauden. Tämän rakkauden koskettamana hän alkaa elää toisille.
Tämä kaikki on mahdollista vain, kun hän saa osakseen Taivaallisen Isän rakkauden aarteen, hän voi luopua muiden aarteiden keräämisestä ja vapautua kiusauksesta omistaa elämänsä vain itselleen.
Krituksen risti on rakkauden risti.
