6. ASEMA – Veronika pyyhkii Jeesuksen kasvot
MYÖTATUNTO
Usein meillä on säälin hymy toista kohtaan.
Aito myötätunto on toisen ihmisen kanssa kärsimistä.
Koulukaveri ponnistelee sinnikkäästi, mutta sanoo kuitenkin väärin. Entäs me? Osaamme vain naureskella säälien.
Pultsari istuu tavaratalon oven suussa ja soittaa epävireistä harmonikkaa. Säälistä heitämme euron hänen myssyynsä.
Näemme, miten nuori mies pyörätuolissa yrittää vaivalloisesti päästä korkean jalkakäytävän reunan yli. Se tekee kipeää lähdemme auttamaan. Kuitenkin kiitoksen sijasta saamme tylyn huomautuksen: ”Olisin kyllä itsekin pärjännyt”.
Usein käy sääliksi.
Sääli nälkää näkevää lasta kohtaan,
sääli vaikeuksissa olevaa koulukaveria kohtaan,
sääli kohtaamiamme vammaisia tai köyhiä kohtaan.
Myötätunto on kuitenkin toisenlaista.
Se ei ole sitä, että sanomme:
Hyvä, minulla ei menekään huonosti!
tai:
Katso, voin auttaa sinua ja sinä taas et voi mitään minun puolestani!
Myötätuntoa on, että:
– toisen kärsimys tulee minun kärsimyksekseni
– otan todesta toisen kärsimyksestä ja kannan sitä hänen kanssaan.
Veronika ojentaa liinansa Jeesukselle ja saa sen takaisin Jeesuksen kärsivien kasvojen kostuttamana.
Veronika kärsi hänen kanssaan ja Jeesus suostuu siihen, että hän ottaa osaa. Jaettu kärsimys on puoli kärsimystä.
RUKOUS
Herra Jeesus Kristus, ystävällinen sana tai hymy saa toiset ihmiset iloisiksi. Suo meidän tuntea, että yhdessä toisten kanssa on helpompi kuin yksin. Aamen.
