13. ASEMA – Jeesus otetaan pois ristiltä ja hänet pannaan Marian syliin
SUREMINEN
Olemme kovin surullisia,
kun rakastettu ihminen tai eläin kuolee.
Aina uudestaan ajattelemme heitä
ja huomaamme vasta silloin,
miten paljon tarvitsimme heitä.
Huomaamme kasvoista, että joku on surullinen,
silmistä, jotka tuijottavat kyynelissä,
suupielistä ja väsymyksen painamista poskilla.
Suru näkyy koko olemuksesta,
alaspäin painetusta päästä,
voimattomista käsivarsista,
alaspainuneesta ryhdistä.
Olemme surullisia kun meiltä otetaan pois tärkeä tai rakas esine:
– kun rakas leikkikalu on rikki tai kadonnut
– kun menetämme hyvän ystävän
– kun lemmikki on pakko lopettaa
– kun ihminen, jota rakastamme, kuolee.
Silloin haluamme pois…
kaikki on samantekevää,
emme näe mitään ulospääsyä tilanteesta.
Olemme voimattomia, arkoja, emme halua nähdä kauniita asioita, hylkäämme avun
ja lohdutuksen, vaikka itse asiassa kaipaammekin sitä.
Jeesus on kuollut: hänen äidiltään ja ystäviltään on riistetty rakkain… He olivat panneet toivonsa häneen. Nyt he eivät tiedä miten jatkaisivat.
RUKOUS
Pyhä Maria, Jumalan Äiti, rukoile puolestamme, jotta luottaisimme Jumalaan silloin, kun menetämme jonkun tai kun meidän täytyy kuolla. Aamen.
