Katolinen kirkko Suomessa

Uskonpuhdistuksen, reformaation, aikana 1500-luvulla kiellettiin katolinen usko Suomessa. Martin Lutherin seuraajat toivat luterilaisuuden Suomeen Luther-oppilaan Mikael Agricolan avulla. Luterilaiset valtasivat aiemmat katoliset kirkkorakennukset ja omaisuuden, eikä näillä alueilla ollut katoliseen uskoon kuuluvia useampaan sataan vuoteen. Uskonpuhdistuksen laajeneminen Eurooppaan, uskonpuhdistuksen uudistuminen, ei saavuttanut Skandinaviaa eikä Suomea. Nämä alueet ovat vielä tänäkin päivänä lähellä molempia kirkkokuntia, mikä on ainutlaatuista Euroopassa.

Puolalaiset sotilaat, jotka taistelivat Suomen puolella Venäjää vastaan, toivat 1800-luvulla katolisen uskon ja siten myös ensimmäiset katoliset papit jälleen Suomeen. Dehoniaani-veljeskunta, Jeesuksen Pyhän Sydämen veljeskunta (SJC), lähetti seuraajiaan Suomeen. SCJ-pappeja on edelleenkin eteläisessä Suomessa; Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Aiemmin he tulivat Hollannista, tänä päivänä Puolasta, ja he tekevät arvokasta työtä mainituissa seurakunnissa. Myös tämänhetkinen katolisen kirkon piispa, + Teemu Sippo, kuuluu tähän veljeskuntaan.

Suomen katoliseen kirkkoon kuuluu nyt noin 15.000 jäsentä, joiden lukumäärä on alkanut kasvaa muista maista tulevista jäsenistä. Vain noin yksi kolmannes on suomalaista syntyperää ja suurin osa jäsenistä tulee yhteensä 196:sta eri kansalaisuudesta.

Suomen piispa ja hänen 34 pappiaan työskentelevät kahdeksassa seurakunnassa: Helsingin hiippakunta kattaa koko maan. Suomen katolilaiset elävät uskonnollisena vähemmistönä diasporassa, toisin sanoen kaukana toisistaan. Välimatka seuraavaan katoliseen kirkkoon on usein kovin pitkä, lukkuunottamatta suuria kaupunkeja Helsinkiä, Turkua ja Tamperetta. Katolinen kirkko luottaa tästä huolimatta tulevaisuuteen: monet uudet jäsenet ovat nuoria, jäsenmäärä kasvaa ja suomalaista syntyperää olevien pappien lukumäärä on kasvussa, vaikkakin hitaasti.